Lue teksti
Kun elää kauan, tulee vanhaksi.
Kuvataiteessa vanheneminen ja vanhuus tulevat esille kahdella tavalla.
Toisaalta on iäkkäiden taiteilijoiden tuotanto, toisaalta vanheneminen ja vanhuus taiteen aiheena. Molemmissa mukana on inhimillisen kokemuksen koko kirjo.
Tunnelmat vaihtelevat riipaisevasta humoristiseen.
Vanhenemisen merkkejä useat taiteilijat ovat havainnoineet omissa kasvoissaan ja ikuistaneet omakuviin: harmenevia ja harvenevia hiuksia, ryppyjen ja juonteiden ilmaantumista, olemuksen muuttumista. Omakuva on taiteilijan oman kokemuksen tulos eikä siitä suoraan pysty arvaamaan mallin biologista ikää. Niilo Hyttinen on 47-vuotiaana maalannut itsensä keppiin tukeutuvaksi ukoksi teoksessaan Issias, kun taas kymmeniä vuosia vanhemmat taiteilijat ovat energisiä ja valppaita.
Erityisen tunnettuja ovat Helene Schjerfbeckin viimeisten vuosien pelkistetyt omakuvat. Vain muutama hiilen tai siveltimenveto, joista hahmottuvat kasvot. Omakuvien lisäksi Schjerfbeck maalasi viimeisinä vuosinaan ympäristönsä ihmisiä, tulkintoja taidehistoriallisista maalauksista ja omista vanhoista teoksistaan.
-------------
Teostiedot:
Karl Emmanuel Jansson (1846–1874)
Valkohilkkainen eukko, noin 1868
öljy kankaalle
53,5 x 45 cm
Ateneumin taidemuseo
Kuva: Kuvataiteen keskusarkisto, Antti Kuivalainen
Jussi Mäntynen (1886–1978)
Kultahäämatkalla, 1929
maalattu kipsi
19 x 30 x 15,5 cm
Tampereen Nykytaiteen museon kokoelma
Kuva: Markku Kekkonen
Lennu Juvela (1886–1979)
Omakuva, 1949
öljy kankaalle
32 x 29 cm
Tampereen taidemuseo
Kuva: Jari Kuusenaho
Niilo Hyttinen (1940–2010)
Issias, 1987
akryyli
92 x 54 cm
Yksityiskokoelma
Kuva: Kalervo Ojutkangas
Ester Helenius (1875–1955)
Omakuva, 1946
öljy kankaalle
61,5 x 50 cm
Ester Heleniuksen testamenttikokoelma, Hämeenlinnan Taidemuseo
Kuva: Jari Kuusenaho
Helene Schjerfbeck (1862–1946)
Omakuva mustaa ja roosaa, 1945
öljy kankaalle
35 x 23 cm
Yksityiskokoelma
Kuva: Kuvataiteen keskusarkisto, Hannu Aaltonen
Helene Schjerfbeck (1862–1946)
Sairaanhoitaja I (Kaija Lahtinen), 1943
öljy kankaalle
47 x 33,5 cm
Ateneum
Yrjö ja Nanny Kauniston kokoelma
Kuvataiteen keskusarkisto, Hannu Aaltonen
Helene Schjerfbeck (1862–1946)
Neitsyt Maria, El Grecon mukaan, 1942
vesiväri ja hiili paperille
30,5 x 24,5 cm
Ateneum
Yrjö ja Nanny Kauniston kokoelma
Kuvataiteen keskusarkisto, Hannu Aaltonen
Ellen Thesleff maalasi yli 70-vuotiaana runollisia värinäkyjä, välillä lähes abstrakteja. Niiden tunnelma on hurmioitunut ja siveltimenveto lentää keveänä, vaikka taiteilija oli kokenut elämässään useita raskaita menetyksiä.
Myös Ester Helenius etsi taiteessaan täydellistä kauneutta. Hänen syvään uskonnollisuuteensa mahtuivat katoliset, ortodoksiset, tolstoilaiset, teosofiset ja idän uskontojen vaikutteet ja lapsuuden kauneuselämykset. Eräät hänen pitkän uransa tunnetuimmat ja hehkuvimmat teokset ovat hänen myöhäisvuosiltaan.
Yli satavuotiaaksi elänyt Sigrid Schaumanin maalasi suurimman osan
tuotannostaan yli 70-vuotiaana. Sitä ennen hän toimi taidekriitikkona 1920-luvulta alkaen. Sigrid Schaumanin maalaukset ovat suhteellisen pienikokoisia, mutta niissä tiivistyy valtava valon ja värin määrä. Hänen aiheensa ovat kulttuurimaisemia, alastonkuvia ja muotokuvia. Niiden pääosassa on valo, joka edustaa hyvyyttä ja kauneutta.
Turkulainen Greta Schalin eli 95-vuotiaaksi. Maineensa kukkamaalarina hän vakiinnutti yli 70-vuotiaana. Greta Schalin oli ahkera, hänen teoksensa olivat haluttuja ja hän maalasi viimeiseen asti. Useat voimakkaimmista kukka-asetelmistaan hän maalasi noin 90-vuotiaana, jolloin hän tarvitsi apua lähes kaikessa muussa.
-------------
Teostiedot:
Ellen Thesleff (1869–1954)
Tyttö ja tähti, 1943
öljy kankaalle
40 x 40 cm
Yksityiskokoelma
Kuva: Matias Uusikylä
Ester Helenius (1875–1955)
Kristus Getsemanessa, 1941
öljy kankaalle
54,5 x 46,5 cm
Ester Heleniuksen testamenttikokoelma, Hämeenlinnan Taidemuseo
Kuva: Jari Kuusenaho
Sigrid Schauman (1877–1979)
Roomasta, 1950
öljy
33 x 43 cm
Martti Airion taidekokoelma, Mikkelin taidemuseo
Kuvataiteen keskusarkisto, Hannu Aaltonen
Sigrid Schauman (1877–1979)
Alaston, 1956
öljy
50 x 28 cm
Yksityiskokoelma
Kuva: Jari Kuusenaho
Greta Schalin (1897–1993)
Angelica, 1975
öljy kankaalle
50 x 40 cm
Turun kaupungin taidekokoelma
Kuva: Turun museokeskus / Raakkel Närhi
Greta Schalin (1897–1993)
Syysvärejä, 1987
öljy
80 x 60 cm
Yksityiskokoelma
Kuva: Martti Puhakka
Ellen Thesleff maalasi yli 70-vuotiaana runollisia värinäkyjä, välillä lähes abstrakteja. Niiden tunnelma on hurmioitunut ja siveltimenveto lentää keveänä, vaikka taiteilija oli kokenut elämässään useita raskaita menetyksiä.
Myös Ester Helenius etsi taiteessaan täydellistä kauneutta. Hänen syvään uskonnollisuuteensa mahtuivat katoliset, ortodoksiset, tolstoilaiset, teosofiset ja idän uskontojen vaikutteet ja lapsuuden kauneuselämykset. Eräät hänen pitkän uransa tunnetuimmat ja hehkuvimmat teokset ovat hänen myöhäisvuosiltaan.
Yli satavuotiaaksi elänyt Sigrid Schaumanin maalasi suurimman osan tuotannostaan yli 70-vuotiaana. Sitä ennen hän toimi taidekriitikkona 1920-luvulta alkaen. Sigrid Schaumanin maalaukset ovat suhteellisen pienikokoisia, mutta niissä tiivistyy valtava valon ja värin määrä. Hänen aiheensa ovat kulttuurimaisemia, alastonkuvia ja muotokuvia. Niiden pääosassa on valo, joka edustaa hyvyyttä ja kauneutta.
Turkulainen Greta Schalin eli 95-vuotiaaksi. Maineensa kukkamaalarina hän vakiinnutti yli 70-vuotiaana. Greta Schalin oli ahkera, hänen teoksensa olivat haluttuja ja hän maalasi viimeiseen asti. Useat voimakkaimmista kukka-asetelmistaan hän maalasi noin 90-vuotiaana, jolloin hän tarvitsi apua lähes kaikessa muussa.
Tamperelainen Gunnar Pohjola on tarkkailija ja hiljaisen henkevä humoristi. Erityisen myötätuntoisia ja tarkkanäköisiä ovat hänen viimeisten vuosiensa omakuvat. Niiden hellyttävä hahmo muistuttaa sekä tarhapöllöä että erehtymättömästi taiteilijaa itseään.
Rafael Wardi on vanhenemisen teeman kaksinkertainen asiantuntija: iäkäs taiteilija, joka on kuvannut vanhuutta. Hän toimi Alzheimerin tautiin sairastuneen puolisonsa omaishoitajana sekä kotona että hoitokotijaksoilla tämän kuolemaan asti. Samalla hän maalasi vaimoaan ja tämän potilastovereita pehmein ja kimaltavin pastellivärein. Wardin työskentely jatkuu edelleen.
-------------
Teostiedot:
Gunnar Pohjola (1927–2008)
Kenen pikku vatsa, 1996
liitu paperille
14 x 18,5 cm
Tampereen Nykytaiteen museon kokoelma
Kuva: Pekka Kuparinen
Gunnar Pohjola (1927–2008)
Joku luulee jotain, 2002
guassi
28,5 x 19,5 cm
Tampereen kaupungin kokoelma
Kuva: Elina Ruohonen
Rafael Wardi (s. 1928)
Rullatuolissa, 2001
pastelli
79 x 59,5 cm
Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelma, Rovaniemen taidemuseo
Kuva: Matti Ruotsalainen
Rafael Wardi (s. 1928)
Lepäävä, 2004
pastelli
70 x 151 cm
Turtiaisen kokoelma, Joensuun taidemuseo
Kuva: Pasi Räsämäki
ITE-taiteilijat ovat useimmiten korkeaan ikään ehtineitä.
Nokialainen Ida Somma aloitti maalaamisen 75-vuotiaana. Silloin hän sai pojaltaan, kuvanveistäjä Ossi Sommalta, lahjaksi värit. Ida Somman tytär Seija Rusko kertoo:
”Hän ei ainoastaan maalannut, vaan välitti teoksillaan elämänilonsa katsojille. Samalla hän tuli dokumentoineeksi pitkän jakson nokialaista historiaa itse elettyinä, tuoreina kuvina. Ida maalasi kymmenen vuotta. Sinä aikana hän teki lähes 150 teosta. Kun Ida istui keittiön pöydän ääreen ja otti siveltimen käteensä, ei inspiraatiota odoteltu. Aiheet olivat valmiina 75 vuoden muistikuvissa. Joskus käytettiin apuna albumia, josta etsittiin erityisen rakkaita valokuvia. Ida ei jäljitellyt valokuvia. Hänen maailmansa oli kypsynyt vuosikymmenten aikana hänen omakseen; sitä ei häirinnyt valokuvaajan näkemys, se ainoastaan tuki muistikuvia. Alusta lähtien Ida siirsi maailman maalauksiin omaperäisesti ja värikkäästi.”
-------------
Teostiedot:
Ida Somma (1898–1989)
Siivooja-Iita, 1978
guassi kovalevylle
37 x 34 cm
Yksityiskokoelma
Kuva: Jari Kuusenaho
Ida Somma (1898–1989)
Vappukulkue, 1982
guassi kovalevylle
92 x 68 cm
Yksityiskokoelma
Kuva: Jari Kuusenaho
Ida Somma (1898–1989)
Hyvä Paimen, 1981
guassi kovalevylle
78 x 58 cm
Yksityiskokoelma
Kuva: Jari Kuusenaho
Vanheminen tulee iholle ja menee sen sisään: ruumis vanhenee. Aihetta on käsitelty sekä säälimättömästi että kauniisti. Riikka Lenkkerin maalauksessa valo ja varjo hyväilevät kypsiä kasvoja ja vartaloa.
Erityisen vahvaksi teemaksi nousevat kosketuksen ja työn inhimilliset instrumentit: ihmisen kädet. Vanhat kädet, ryppyiset ja muhkuraiset, ovat koskettava näky, samalla tavoin kuin pienen lapsen hento ja ruusuinen käsi.
Jos ollaan hyvin lähellä, ensisijainen aisti ei ole enää näkö.
Elämän alussa ja lopussa ihminen käsien hoivaa, kosketusta. Samalla hän kaipaa kosketusta yhteytenä toiseen ihmiseen. Kosketuksen kaipuu toimii molempiin suuntiin: muistona äidin, isän ja isovanhempien käsistä - ja elämän loppumetreillä ehkä sinä ainoana yhteyden muotona, joka enää ihmiselle välittyy.
-------------
Teostiedot:
Riikka Lenkkeri (s. 1971)
Varjossa II, 2007
öljy kankaalle
120 x 90 cm
Kuva: Sampsa Virkajärvi
Raija Pullinen
Manuscriptum, osa valokuvateoksesta
Kuva: Raija Pullinen
Omat iäkkäät vanhemmat ovat olleet monelle taiteilijalle vanhusmuotokuvien mallina. Varsinkin äidin muotokuvat näyttävät olevan aivan oma kuvatyyppinsä, jota leimaa vahva tunneside. Monesti ne vaikuttavat täsmällisten sääntöjen määrittelemiltä pyhäinkuvilta. Ehkä ne ovatkin protestanttisten maiden vastineita Madonnankuville ja Jumalansynnyttäjän ikoneille äidinrakkauden ylistyksinä.
Poikkeuksiakin hartaasta kuvatyypistä on, niin kuin Kari Suomalaisen muotokuva äidistään Estellestä.
Vanhaa pariskuntaa esittävät teokset kuvaavat yleensä sopusointuista elämän ehtoota, jossa yhteinen pitkä tie on liittänyt puolisot yhteen.
Myös isoisää tai isoäitiä perheen ympäröimänä esittävä kuvatyyppi kertoo hyvästä vanhuudesta suvun keskeisenä ja kunnioitettuna hahmona. Yhteyden tärkeys ja sen katkeamisen dramaattisuus näkyy teoksissa, joissa nuoret lähtevät maailmalle ja vanhat jäävät.
Isovanhempia ja lastenlapsia kuvaavissa teoksissa näkyy kehitys, jossa suvun päämiehen valta-asema muuttui hiljalleen kiintymyssuhteeksi sukupolvien välillä. Teema näkyy myös nykytaiteessa.
Monia nykytaiteilijoita on koskettanut myös omien vanhempien tai isovanhempien elämäntarina ja vanheneminen. Anna-Maija Aarraksen Rouva Aarras –teoskokonaisuuden nimihenkilö on hänen äitinsä, joka esiintyy itse suunnittelemissaan ja valmistamissaan asuissa. Rosemarie Särkän valokuvateos Mummo ja Vaari kertoo hänen isovanhemmistaan Kerttu ja Aarno Särkästä. Se sisältää myös vaarin viimeisen sairauden ja kuoleman. Valokuvataiteilija Nina Korhosen Anna Amerikan mummu oli hänen tamperelainen isoäitinsä, joka nelissäkymmenissä rohkeni toteuttaa suuren unelmansa, elämän Amerikassa.
-------------
Teostiedot:
Niilo Hyttinen (1940–2010)
Isäni maisema, 1968
vesiväri ja guassi
28,5 x 40,5 cm
Yksityiskokoelma
Kuva: Kalervo Ojutkangas
Lennu Juvela (1886–1979)
Naisen muotokuva, 1920
öljy kankaalle
63 x 53,4 cm
Tampereen kaupungin kokoelma
Kuva: Mikko Marjamäki
Viljo Hurme (1893–1987)
Sisäkuva, 1932
öljy kankaalle
60 x 49,5 cm
Taidemaalari Viljo Hurmeen säätiön talletuskokoelma – Salon taidemuseo
Kuva: Susanna Malmstén
Kari Suomalainen (1920–1999)
Estelle Suomalainen, 1940-luvun loppu
öljy kankaalle
66 x 55 cm
Visavuoren museosäätiö
Kuva: Juha Myllylä
Arvid Liljelund (1844–1899)
Valmisteluja kirkkomatkalle, 1872
öljy kankaalle
48 x 40,5 cm
Ateneumin taidemuseo
Kuva: Kuvataiteen keskusarkisto, Hannu Aaltonen
Robert Wilhelm Ekman (1808–1873)
Maastamuuttajat, 1897
öljy kankaalle
74 x 92 cm
Tampereen taidemuseo
Kuva: Jari Kuusenaho
Adolf von Becker (1831–1909)
Tyttöä puetaan, 1880
öljy valokuvalle, kiinnitetty pahville
22,5 x 20 cm
Ateneumin taidemuseo
Kuva: Kuvataiteen keskusarkisto, Hannu Aaltonen
Sari Vennola (s. 1965)
Ystävät
valokuva
80 x 53 cm
Kuva: Sari Vennola
Anna-Maija Aarras (s. 1948)
Rouva Aarras, osa sarjasta
lambda-vedos
à 150 x 75 cm
Kuva: Anna-Maija Aarras
Rosemarie Särkkä (s. 1979)
Lähellä, 2000, sarjasta Mummo ja vaari
valokuva
60 x 40 cm
Kuva: Rosemarie Särkkä
Nina Korhonen (s. 1961)
Manhattan, sarjasta Anna Amerikan mummu, 1993
C-Print
90 x 107 cm
Kuva: Nina Korhonen
Anu Tuomisen esineteosten materiaalit ja työtavat – virkkaus, vanhat pullot ja astiat - vievät mummolan maailmaan. Aurinkoista, sataa -teos kiteyttää elämän valoisat ja pilviset päivät - niin kuin Ragni Malmsténin laulelma Riepumatto.
-------------
Teostiedot:
Anu Tuominen (s. 1961)
Aurinkoista, sataa, 2006
esineteos
25 x 26 cm
Henna ja Pertti Niemistön nykytaiteen kokoelma, Hämeenlinnan Taidemuseo
Kuva: Jari Kuusenaho
Millaisena kuvataide on esittänyt vanhenemisen ja vanhuuden? Vastaus ei ole yksioikoinen, vaan vaihtelee esimerkiksi ajan, yhteiskunnallisen aseman ja sukupuolen mukaan.
Uskonnossa ja mytologiassa vanhuutta on yleensä arvostettu. Tietyt kristillisen perinteen hahmot on jo hyvin varhaisista ajoista lähtien kuvattu iäkkäiksi, niin kuin joulupukin esikuvana ollut Pyhä Nikolaus. Suomalaisen mytologian vanha sankari on Väinämöinen – ja samoin hänen vastavoimansa, mahtava Pohjolan emäntä Louhi.
Tilatun muotokuvan malli on useimmiten ollut iäkäs mies. Muotokuva on tapa osoittaa arvostusta ja sen olemassaolo kertoo mallinsa vallasta tai arvovallasta. Ihmisen kuvaamisen lisäksi teoksessa tärkeitä voivat olla viran merkit, niin kuin univormu ja kunniamerkit.
Iäkkäiden säätyläisnaisten muotokuvat ovat olleet perheen tai suvun tilaamia, joten niiden arvokkuus on luonteeltaan yksityistä. Nekin saattavat olla monumentaalisia, niin kuin Eero Järnefeltin Mummo Swanin muotokuva.
Säädynmukaisen kuvauksen rajat ylitti Eero Järnefeltin muotokuva rovasti Theodor Brofeldtista, joka oli Iisalmen kirkkoherra ja kirjailija Juhani Ahon isä.
Rovasti Brofeldtin epämuodollinen asu närkästytti perusteellisesti Nya Pressenin kriitikon, kun teos oli esillä Suomen Taideyhdistyksen syysnäyttelyssä: ”Mitä rovasti Brofeldtin muotokuvaan tulee, täytyy panna merkille, että asu on kaikkea muuta kuin papillinen. Vaikka rovastia itseään ei vaivaisikaan esiintyä jälkimaailman silmissä paitahihasillaan, niin olisi kyllä ollut maalarin asia estää sellainen tapahtumasta. Tällaisena muotokuva tuntuu esittävän majatalon isäntää. Pitkävartiset saappaat housujen päällä, paitahihasillaan, piipunnysä suussa, mikä ihastuttava kuva ’kunnia-arvoisuudesta’!”
Malli on kuvassa 51-vuotias, mikä hämmästyttänee nykykatsojaa enemmän kuin arkinen poseeraus.
Vanhan kansanihmisen kuvaa ei taiteilijalta tilattu muotokuvana, vaan malli on yleensä ollut hänen itsensä valitsema mielenkiintoinen ”kansantyyppi”. Vanha kansanihminen kuvattiin useimmiten osana perinteisen elämänmenon tyyntä idylliä tai sitkeänä raatajana. Muita vaihtoehtoja olivat nälän ja kurjuuden uhri tai hupaisa, juoruamiseen tai viinaan taipuvainen ukko tai akka.
Vanhuus on ollut erityisen suosittu aihe silloin, kun taiteen inhimillinen sisältö on ollut tärkeää ja kun samalla on haluttu kiinnittää huomiota yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Tällaisia kausia ovat olleet 1880-luvun realismi ja naturalismi ja 1970-luvun osallistuvan taiteen realismi. Vanhat työläiset voitiin kuvata työn sankareina tai yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuden uhreina.
-------------
Teostiedot:
Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä, 1800-luvun alku
ikoni, tempera puulle
31,5 x 27 cm
Suomen ortodoksinen kirkkomuseo, Kuopio
Kuva: Pentti Potkonen
Joseph Alanen (1885–1920)
Väinämöinen laulaa Joukahaisen suohon, 1912–13
tempera kankaalle
50 x 64 cm
Tampereen taidemuseo
Kaarlo Vuori (1864–1914)
Miehen muotokuva, 1910
öljy kankaalle
130 x 75 cm
Talletus, Tampereen taidemuseo
Kuva: Jari Kuusenaho
Eero Järnefelt (1863–1937)
Mummo Swanin muotokuva, 1906
öljy kankaalle
83 x 75 cm
Yksityiskokoelma
Kuva: Matti Ruotsalainen
Eero Järnefelt (1863–1937)
H. G. Th. Brofeldtin muotokuva, 1888
öljy kankaalle
60 x 54 cm
Yksityiskokoelma
Kuva: Matti Ruotsalainen
Wilho Sjöström (1873–1944)
Hakoukko, 1901
öljy kankaalle
100 x 70,5 cm
Hämeenlinnan Taidemuseo
Kuva: Jari Kuusenaho
Aarne Nurminen (1905–1961)
Mies ja pullo, 1931
öljy kankaalle
61,5 x 51,5 cm
Tampereen kaupungin kokoelma
Kuva: Jari Kuusenaho
Emil Danielsson (1882–1867)
Vanha vaimo, 1903
pastelli ja vesiväri paperille
96 x 65 cm
Tampereen taidemuseo
Kuva: Jari Kuusenaho
Sven-Olof Westerlund (s. 1935)
Siivooja, 1974
lyijykynä paperille
144 x 106 cm
Helsingin taidemuseo
Kuva: Seppo Hilpo
Käynnistä video klikkaamalla vasemman laidan tauluja.
Jos haluat lukea videon tekstin tekstimuodossa, klikkaa television alta "Lue teksti" -nappia.
Videon saat koko ruudun kokoiseksi painamalla televisioruudun oikeassa alareunassa olevaa neliömäistä ikonia. Huomaa että se ilmestyy televisioruudun päälle vasta kun siirrät hiiren osoittimen ruudun päälle.
TUOTTAJA
Tampereen taidemuseo – Pirkanmaan aluetaidemuseo 2012
Tampereen kaupunki
SISÄLLÖN SUUNNITTELU JA KÄSIKIRJOITUS
Marja-Liisa Linder
Verkkonäyttely pohjautuu Tampereen taidemuseossa 6.9. – 16.11.2008 esillä olleeseen näyttelyyn ja sen näyttelykirjaan Pitkältä tieltä – vanhenemisen ja vanhuuden kohtaamisia.
WWW-SUUNNITTELU JA KOOSTO
Alasin Media Oy, Tampere – www.alasinmedia.fi
Jussi Jokinen
Manu Pärssinen
Ville-Veikko Heinonen
GRAAFINEN SUUNNITTELU
Manu Pärssinen, Alasin Media Oy
VIDEOTUOTANTO
Jaakko Lohilahti, Alasin Media Oy
MUSIIKKI
Tapio Rautavaara – Hopeahapset
Ragni Malmstén – Riepumatto
TEKIJÄNOIKEUDET
Kuvataiteen teoksia ei saa tallentaa tietokoneen kovalevylle tai levykkeelle, käyttää tietoverkossa, tai toisintaa ilman tekijänoikeuksien haltijoiden kirjallista lupaa. Kuvataiteen teoksista ei ole oikeutta valmistaa kopioita paperille, kalvolle tai muulle materiaalille ilman oikeudenhaltijoiden kirjallista lupaa.
Kuvataiteilijat ja Kuvasto © 2011